Kodinelektroniikka on kehittynyt viime vuosina todella vauhdikkaasti. Tänään uusi tavara on jo huomenna vanhaa. Tämä asia ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhentunut tekniikka välttämättä olisi huonoa tai heikompaa. Käymme seuravaksi läpi muutamia tällaisia tuotteita, jotka ovat tuttuja historiasta.
Vinyylilevyt
Hyvä esimerkki tästä ilmiöstä on vinyylilevysoittimien paluu valikoimiin. Vinyylilevythän olivat pitkään ainoa mahdollisuus kuunnella musiikkia aina samalla lailla toistettuna. Ne myös mahdollistivat musiikin kaupallisen levittämisen maailman ympäri, joten niitä myytiinkin miljoonittain, kunnes CD-levyt syrjäyttivät ne 1980-luvulla. Niiden edeltäjiä olivat savikiekot ja sellakkalevyt.
LP-levyt eli pitkäsoittolevyt tulivat 1940-luvun lopulla. Tänä päivänä vinyylilevyjen tuotanto on marginaalista, joskin vanhoja levyjä on saatavilla muun muassa erilaisista antikvariaateista ja alan harrastajien ylläpitämiltä nettisivuilta.
Magnetofoni
Magnetofoni oli musiikkia kuuntelevien suosiossa yhtä aikaa vinyylilevyjen kanssa. Sen etuna oli, että siinä käytettäville magneettinauhoille voitiin tallentaa ääntä myös kotioloissa. Alun perin magnetofonissa käytettiin avokeloja. Laitteet olivat kuitenkin suhteellisen suurikokoisia ja hintavia, joten avokelanauhureista ei tullut joka kodin audiokeskusta. Sen sijaan eri radioyhtiöt ja musiikintekijät käyttivät niitä musiikkistudioissaan.
C-kasetti
Avokelanauhurin tilalle kotikäyttöön kehiteltiin vuonna 1963 Philipsin toimesta C-kasetti. Yritys antoi avokätisesti lisenssejä muille valmistajille, minkä takia sen hinta nopeasti markkinoille ilmestymisen jälkeen saatiin jo edulliseksi.
Kun C-kasetti tuli markkinoille, oli kyseessä pieni vallankumous. Se levisi pian joka kotiin, jossa kuka tahansa saattoi tallentaa kasetille mitä tahansa kasettisoittimen ja mikrofonin avulla. Jos haluttiin kopioida musiikkia, sen saattoi tehdä toiselta laitteelta suoraäänityskaapelin avulla edellyttäen, että molemmissa laitteissa oli liitäntämahdollisuus kyseiselle toiminnolle. C-kasetti mahdollisti myös autoradioiden monipuolistumisen, sillä niitä voitiin kuunnella myös autoissa, kun taas vinyylilevyjä ei voinut. Autoradiot varustettiinkin nopeasti kasettisoittimilla.
C-kasetissahan ääni oli tallennettu kahdelle kelalle, jotka olivat kasetin sisällä sekä niiden välillä pyörivälle magneettinauhalle. Kun nauha pyöri loppuun, kasetti voitiin kääntää ympäri, jotta voisi kuunnella myöskin toisen puolen. Tärkeä väline oli myös kulmikas lyijykynä, jolla saatiin pyöriteltyä jumittunut nauha keloilta jälleen liikkeelle.
Valmiiksi äänitettyjä kasettejahan oli myynnissä joka puolella, mm. huoltoasemilla, marketeissa ja jopa musiikkikaupoissa. Korvin kuultava ongelma oli magneettinauhan venyminen, ja usein myös erilaisten syiden takia nauha saattoi rypistyä ja mennä poikki. Mitä pidempi nauha, sen suurempi riski.
C-kasetilla oli kilpailijakin, joka oli huomattavasti suurempikokoinen E-kasetti. Se ei hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta koskaan saavuttanut erityistä suosiota.
Kasettisoitin
Kasettisoittimia oli myös vuosien varrella monenlaisia. Tavallisin oli pieneen matkaradioon yhdistetty kannettava malli, jota voitiin käyttää myös pattereilla. Kun ne olivat täynnä, oli toisto siedettävää, mutta patterien tyhjentyessä myös kuuntelunautinto kärsi. Nauha alkoi pyöriä epätasaisella vauhdilla, kun taas toisto huojui kiitettävästi.
Kotistereoissa oli erillinen kasettidekki, joka saattoi olla joskus tuplapesällä. Se tarkoitti, että sillä voitiin esimerkiksi kopioida suoraan kasetilta toiselle. Kehityksen viimeisessä vaiheessa olivat niin sanotut korvalappustereot, jotka olivat kooltaan vain hieman itse kasettia suurempia. Näin ollen ne sopivat hyvin kannettavaksi mukana. Musiikkia kuunneltiin kuulokkeilla, ja toisto oli tällä tavalla suhteellisen miellyttävää kuunneltavaa.
C-kasettia käytettiin myös ensimmäisten kotitietokoneiden ohjelmoinnissa. Henkilö, joka on Commodore 64 -kasetilta ladattavia pelejä joskus pelannut, tietää varmasti niiden soveltuvuuden tehtävään. Latausaika oli pitkä, kun taas lopputulos oli kaikkea muuta kuin varma. Joka ei toki ollut – ainakaan joka kerta – pelkästään kasetin syytä.
CD-levyt
Vuonna 1983 markkinoille ilmestyivät Compact Disc -levyt eli CD-levyt, joiden tekniikka on täysin erilaista kuin esimerkiksi C-kasetin. Sen käyttöön tarvittiin erillinen CD-soitin, ja binäärimuodossa oleva tieto, kuten musiikki, luettiin levyltä laserin avulla. CD-levy olikin valtava harppaus musiikin toistettavuudessa, nimittäin sille tallennettu ääni oli erittäin hyvälaatuista toistettaessa. C-kasetin käyttäjille CD-levy oli kuitenkin ongelmallinen, koska sille ei pystynyt itse esimerkiksi tallentamaan ääntä.
Vuonna 1990 ilmestyneisiin CD-R -levyihin oli jo mahdollista tietokoneen avulla tallentaa musiikkia. Hieman tämän jälkeen ilmestyivät erilliset CD-tallentimet, jotka toimivat samalla periaatteella kuin tietokoneiden tallentavat CD-asemat.
CD-standardissa ei ollut mitään suojausmenetelmää kopioinnille, ja sen takia jotkut levy-yhtiöt ottivat 2000-luvun alkupuolella käyttöön kopiosuojausmenetelmiä, jotka saattoivat aiheuttaa levyjen toimimattomuutta esimerkiksi autostereoissa. Pahimmillaan kopiosuojausmenetelmä saattoi jopa asentaa käyttäjän tietämättä haittaohjelman tietokoneelle, sillä sen tarkoituksena oli valvoa kyseisen levyn soittoa tai kopiointia koneella.
Kotistereot
Äänen stereofonisen toiston kotona mahdollistivat kotistereolaitteet. Stereofoninen ääni on tavalliseen monofoniseen ääneen verrattuna syvempi ja täyteläisempi, ja se antaa myös äänille eri tulosuuntia kuuntelijaan nähden. Kotistereoiden peruskomponentit ovat:
- Viritin, jolla on mahdollista kuunnella radiolähetyksiä.
- Vahvistin, joka vahvistaa äänilähteestä saapuvan äänisignaalin.
- Kaiuttimet, joiden kautta vahvistettu signaali tulee havaittavana äänenä ulos.
- Yleensä laitteistoon kuului myös kasettidekki sekä levysoitin vinyylilevyille.
Myöhempinä vuosina laitteistoon lisättiin myös CD-soitin vinyylilevyjen ja C-kasettien hävitessä markkinoilta. Kotistereolaitteita löytynee vielä tänäkin päivänä lähes joka taloudesta, sillä ne ovat kuuluneet joka talon perusasioihin.
Stereolaitteet sellaisenaan alkavat pikkuhiljaa siirtyä varastojen nurkkiin, sillä uusi tekniikka raivaa ne tieltään. Tänä päivänä esimerkiksi musiikkia voi kuunnella lähes millä tahansa medialaitteella, mukaan lukien puhelimet ja älykellot.